Tieteellistä toivoa luontotuskaan

En ole yksin pitkän surun ja hämmennyksen tilani kanssa. Tietoa luonnon tilasta ja tilan suunnasta on paljon. Kaiken järjesteleminen omassa olemuksessa on ahminut aikaa ja voimia.

Kiersin hiljattain eteläranskalaisen vuoristokaupungin luonnontieteellistä museota. Hämärissä huoneissa upeat animaatiot elämästä hypnotisoivat minut paikoilleni. Katselin pitkään elämänpuun kasvua siemenestä, yhteisestä bakteeri-sukulaisestamme. Elämä haaroittui uudelleen ja uudelleen, kunnes useita haaroja kuoli samanaikaisesti versoakseen taas kaikkiin suuntiin. Yhden haaran loppu tarkoitti viereisten haarojen purskahdusta kasvuun. Haluan, että tiedät: ei ole olemassa vain sukupuuttoaalto - sitä seuraa aina EVOLUUTIOAALTO. Kun elämän muodot typistyvät, ne vapauttavat tilaa ja resursseja evoluutiolle jatkaa liikettään uudenlaisten elämien muodoissa.

Tärkeää nyt ja tänään on: ihastella ja palvoa kaikkea sitä, mitä edellinen EVOLUUTIOAALTO on purskauttanut ympärillemme, hengitellä omien tunteiden kanssa ja toimia liittolaisena meille elämälle. Tärkeää on mahdollistaa salaisia sopukoita, pieniä villipuutarhoja ja elämän turvasatamia mahdollisimman tiheään, jotta kaikensorttinen elämä voi jatkaa selviytymistään odotellessamme uutta elämän aaltoa.

Oli tuo oma lautta elämälle villiintyvä pikkupiha, ennallistettu suo tai ystävyyden rinki elämästä iloitsevien ihmiseläinten kesken, kaikki ovat voittoja.

Henkilökohtaisesti minulle yksi eniten toivonriemua tuottava yhdistymä Suomessa on Luonnonperintösäätiö. Heidän asianaan on turvata tulevaisuuteen niitä paloja, joita Suomen varsinaisesta luonnosta on olemassa. Ne palat toimivat sitten aikanaan ponnahduslautoina, kun evoluution uusi kierros aloittaa seuraavan loikan. Jonkinmuotoiset sukulaisemme ovat sitäkin tapahtumaa aistimassa. Lupaan.

Toivon sinulle toivoa,

elämältä elämälle,

Verna

PS. Keksin sanan EVOLUUTIOAALTO. Piti keksiä nimi olemassaolevalle ilmiölle. Isoin kirjaimin, jotta tulisi vastapainoa puheelle siitä edeltävästä aallosta.